Jepu, täällä ollaan nyt oltu jo tovi. Nyt ymmärtää miksi ihmiset jää jumittamaan tänne, ihana kaupunki. Meillä tietysti vielä vähän uutuuden viehätystä mukana, Vietnam molemmille täysin uusi ja tuntematon maa. Eilen oltiin Saigonin yöelämässä ja mulla on ollut tänään sellanen rapula että en ole päässyt liikkumaan hotellista juuri mihinkään. Kahden aikaan iltapäivällä kävin aamupalla kadun toisella puolella Le Pubissa (respasta 30m matkaa) ja sit vähän lisää unta huoneessa. Äsken kävin sitten hakemassa take away sapuskat myöskin tuosta kotikadulta (respasta 10m) vähän pho-duudelisoppaa sekä pakollinen kankkuspizza. Mitä ne raukat väänsivät puolituntia, ja tuossa lopputulos:
Hakivat varmaan tonnikalat ja kaprikset viereisestä raflasta ja laittoivat varmuuden vuoksi ne tomaattisoseet vielä tuohon erilliseen pikkupussukkaan pohjan sijasta. Mutta ajoi asiansa paremmin kuin hyvin. Ei me voidakaan olettaa saavamme samanlaista pullamössö ruokaa jokapuolelta maapalloa mitä ollaan totuttu kotona syömään. Vieläkin tulee melkein oksennus suuhun eräästä suomalaisturistista mihin törmäsin ollessani löhölomalla Teneriffalla viimetalvena. Vidun möhömaha valkoinen juntti huusi kovaan ääneen rannalla suomeksi että - EIHÄN TÄÄLLÄ SAA EDES KUNNON NAGEI!! tsiisus..ei kannata lähtee kotoota pois jos haluaa ulkomaillakin syödä vain turvallista samanlaista ruokaa kuin kotona ja tilata omalla kielellä olutta. Kaikkia ihmisiä matkailu ei avarra.
Mutta mutta palataanpas vielä vähän takaisin Kambodzhann puolelle.
Phnom Penh tuntui tällä kertaa melkeinpä eri kaupungilta kuin viime visiitillä 2007. Toki silloin ajankohta oli eri, olin siellä kesäaikaan ja majailin eri kaupunginosassa kuin tällä kertaa. Silloin helteinen, mädälle haiseva, kuiva, todella pölyinen pääkaupunki tuntui tällä kertaa paljon raikkaammalta. Paljon vihreää, istutuksia ja kadut huomattavasti siistimässä kunnossa. Tämä siis keskustan alueella ja "rantabulevardilla" joka on oikeastaan vaan turisteille ja heidän tarpeisiin kasattu katu. Heti kun lähti kaupungin ulkopuolelle oli näky paljon tutumman oloista. Pieniä peltihökkeli koteja ja todella huonokuntoisia teitä. Mutta muuten tuntui vähemmän olevan myös olevan kerjäläisiä sekä katulapsia (eli toisinsanoen näitä vähäosaisia siivottu pois laitakaupunkeihin pois meidän turistien silmistä) Korkeita hotellikomplekseja nousemassa pitkin kylää ja kansainvälisiä ruokapaikkoja kahviloita jne.
Selkeästi asiat ovat siellä muuttumaan päin. Hitaasti mutta varmasti, 10 vuoden päästä veikkaisin turismin olevan jo ihan eri levelillä. Sittenkun ihmiset tajuaa mitä kaikkea tuolla maalla on tarjota; vähintään yhtä upeita saaria ja rantoja kuin naapurimaillankin, upeat luonnonrikkaudet, temppelit ja maailman positiivisin kansa. Kunhan saavat kaiken pikkuhiljaa rullaamaan, ilo oli nähdä miten paljon siellä on jo käynnissä kansainvälisiä projekteja tämän kansan auttamiseksi. Valitettavasti sen mukana tulee myös ne lieveilmiöt, me esimerkiksi jätimme kokonaan väliin orpokotivierailut, syystä että turistien halua auttaa lapsia on käytetty hyväksi ja kierot paskiaiset ovat perustaneet "orpokoteja" joihin on haettu lapsia kaupungista ja maaseudulta joilla on oikeasti vielä perhettä sekä koti olemassa. Sitten kusetettu turisteilta rahaa ja tarvikkeita muka lasten hyväksi ja samaan aikaan orpokodin "hyvää tekevät johtajat" laittaa fyrkat omaan taskuun ajelevat uusilla mersuillaan. Ja noita paikkoja on Phnom Penhissä kuulemma paljon ja jostakin paikoista vaikea tunnistaa onko oikeita vai ei. Valitettavaa että tuollaista tapahtuu mutta onneksi on paljon muitakin väyliä ja luotettavia järjestöjä minkä kautta voi auttaa ja sitä apua tarvitaan vielä paljon!! D&MP kantoi kortensa kekoon oheisen linkin kautta:
http://www.supportunicef.org/site/c.dvKUI9OWInJ6H/b.7549291/k.BDF0/Home.htm
Ajattelin laittaa vielä vähän kuvasatoa Cambodian puolelta:
Tämä nassikka uiskenteli ovelasti turistien suosiman ravinteli/kahvilan ohi ja pummi siinä sitten samalla itselleen sapuskat.
Sadekautena luonto on upeimmillaan. Killing Fields, Choeung Ek
Munkit viettämässä vapaa-aikaa kansallismuseon kala-altailla
Kansallismuseo lampiperspektiivistä
Kukkaloistoa
Surullisen näköistä numerointia kidutuskoulun seinällä. Tuol Sleng, Phnom Penh
Sitku sataa, niin sitten oikeasti sataa
Taustalla rakennetaan isosti ja samaan aikaan paikalliset kalastavat samoilla vanhoilla perinteisillä menetelmillä kaupungin edustalla.
Jokaisessa kaupungissa on käytävä markkinoilla seuraamassa paikallisten kaupankäyntiä sekä haistelemassa ne tuoksut ja maistelemassa ne herkut mitä rohkenee. Mun lempitouhua olla se hölmönnäköinen turisti markkinoilla, pällistellä ja kuvata. Makepeace haluaa muistuttaa muitakin hölmöjä turisteja että aina pitäisi muistaa kysyä lupa kuvata ja vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään niin kameran näyttäminen ok? on toiminut aina.
http://www.photogenx.net/index.php?option=com_content&view=article&id=111&Itemid=98
Tulvavesien valtaama asutus maaseudulla
Hyvillä fiiliksillä jätimme Phnom Penhin ja Kambodzhan taaksemme ja suunnistimme vesiteitse kohti Vietnamia ja uusia seikkailuja.
Sadekautena joet tulvivat äärimmilleen ja oli hurjaa nähdä mitä kaikkea tuo vesimassa on niellyt, taloja, teitä ja peltoja ja jättänyt jälkeensä pieniä saarrekkeita sinne tänne. Paikalliset ovat aina eläneet noiden vaihteluiden mukaan, ja rakentavat esimerkiksi "kertakäyttöisiä" bambusiltoja sekä käyttävät liikkumiseen tietysti kaikenmaailman veneitä ja veneennäköisiä hökötyksiä.
Matka kesti noin neljä tuntia myötävirtaan Phnom Penhistä Chao Dociin Vietnamin puolelle. Keli oli vähän huono mutta sateita pääsi onneksi suojaan veneen sisätiloihin. Rajamuodollisuudet hoituivat parilla pysähdyksellä rajoilla. Helppoa ja mukava tapa matkustaa. Dempsey ja Makepeace ehdottomasti suosittelevat kyseistä reittiä.
Chao Dociin päästyämme menimme The Kirjan suosittelemaan hotelliin mopotakseilla. Hotellista jäi vähän outo maku suuhun. Respassa meiltä kysyttiin onko varausta? Ei ole. Kuin liukuhihnalta tuli jatkoa: Ei se mitään meillä on nimittäin onneksi juuri yksi huone jäljellä ja jne. Ok, me otettiin se huone ja olikin varsin kelvollinen huone. Illalla lähdimme sitten käpystellen tutkimaan tuota söpöä pikku kaupunkia ja syömään ekat vietnamilaiset sapuskat. Huoneeseen jäi läppärit, kamerat, vähän rahaa jne. Passit oli muistaakseni respassa. Nooo sitten seuraavana aamuna klo 7 (nukuttiin vähän pommiin koska respasta ei tullut herätyssoittoa vaikka lupasivat herättää) suihkun jälkeen epätoivoinen alusvaatepussin metsästys rinkan pakkaamisen ohessa. Ei löydy mistään. Minigrip pussukkani joka oli täynnä pikkuhousuja ei vittu löydy oikeasti mistään! Ja illalla ennen ulos lähtemistä olin viimeksi siitä puhtaat housut ottanut. Käänsimme koko huoneen ympäri eikä sitä pussia näy edelleenkään missään. Todella outoa..Ja kaikki muut kamat tallella. Kävikö joku oikeasti meidän huoneessa? Jos kävi niin se oli todella sitten vain ollut toteuttamassa perversioita ja vie toisten alkkareita kun esimerkiksi käteinen tai Teden Mac ei kelvannut. Niin ja likapyykkipussissa olis ollut niitä käytettyjäkin housuja mut luulen et ne oli kaikki tallella..hyi saatana sentään. Ei uskalla alkaa mainitsemaan mestan nimeä tai mitään koska syytös on aika vakava ja ei voi olla ihan satavarma kuitenkaan....mut silti, mä katoin perkele jääkaapitkin ja kaikki! Näiden ovien lukot on kyllä tosi huonoja ja voisin kuvitella että helposti tiirikoitavissa että ehkä se olis voinut sit olla joku hotellin asukaskin, ei voi tietää. Hämärä fiilis jäi kuitenkin.No mut se siitä.
Saigonin kuulumiset jätetään seuraavaan päivitykseen, tässä vähän esimakua tulevasta:
Kanuuna alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, johan klo onkin aamuneljä ja seinäntakana olevan temppelin pyhät miehetkin aloittivat joka-aamuisen hervottoman ison kellon kilkuttamisen. Sweet dreams nyt sit vaan. DOIIING, DOIIIING!!! Ei muutakuin näkemiin ja kuulemisiin ja maailmanrauhaa, peace
Makepeace
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti