Kambozhasta Viet Namiin...

No hei vaan taas kaikenkarvaiset kakkiaiset siellä Pohjolan perukoilla ja muuallakin päin mualimaa!

Lähtö sitten viimeinkin koitti pari päivää sitten Kambodzhasta. Phnom Penh oli varsin mukava tuttavuus, joskin erittäin askeettinen verrattuna Bangkokin sivistyneeseen, joskin alkukantaiseen sykkeeseen. Alkutäräyksen jälkeen saavuimme siis Phnom Peniin, jossa tutustuttiin aiemmin mainittuihin "hilpeisiin" historiallisiin faktoihin. Kaupunki sinänsä oli erittäin positiivinen yllätys. Makepeace vieraili siellä jokusen vuotta sitten ja meininki oli ilmeisen paljon muuttunut. Myöskään itte aiemmin lukemiani juttuja yöllisistä ammuskeluista jne ei ollut tietoakaan. Kerjäläisiä myöskin oli hämmentävän vähän. Olisikohan asia niin, että Phnom Penhin joenrannoilta on aktiivisesti häädetty kyseiset ihmiset pois vai mistäköhän johtui katujen rauhallisuus. Voisi turvallisin mielin sanoa, että Elielinaukiolla kävellessään tai yleensäkin stadin yössä on paljon suurempi riski tulla ryöstetyksi pankkiautomaatilla tai joutua jonkun "kerjäläisen" piinaamaksi kuin mitä PP:ssä. Siinäpä Eetu Virenille ja muille vapaaliikkuvuusvajakeille taas pohtimisen aihetta.

Khmerit sinänsä olivat uskomattoman mukavaa kansaa. Jos sulle tarjottiin tuk-tukia tai mopotaksia ja hymyilit antaen samalla kieltävän vastauksen, sait takaisin hymyn eivätkä kyseist heput enää vaivanneet uusilla kitinöillä. Valtavan mukavaa ja motivoi antamaan myös tippiä, kun vihdoin jonkun lungin hepun kyytiin hyppäsi. Siihen se lungius sitten loppuikin PP:n liikenteessä. Olo oli vähintäänkin hutera, kun paineltiin menemään kuskin kyydissä sellaisella wanna-be-tuk-tukilla, joka kulki pari kilsaa tunnissa. No, ehkä parempi niin, koska tiet olivat kusisen paskassa kondiksessa, vaikkakin parannusta oli ilmeisesti tapahtunut hurjasti. Siellä päin liikenteessä painellaan menemään myötäkarvaa, poikittain, päällekkäin, yli, lehmän ali ja vastakarvaan ihan fiilispohjalta.

No, kuka nyt jaksaisi venttailla risteyksessä vasemmalle käännyttäessä, että pääsisi valtaväylän oikealle kaistalle, kun voi rykiä suoraan siitä vastaantulevien kaistalle ja sitten jossain sopivassa välissä heittää kunnon rykäsyt tien oikealle puolelle 50:n mopon, 3:n taksin ja 6:n rekan välistä. Kaikenkaikkiaan hilpeätä meininkiä. Eikä se nyt aivan ennennäkemätöntä ollut, että kapealla tiellä tuli vastaan vierekkäin 3 ajoneuvoa, jossa vaiheessa meidän "JayJay" toivottavasti tajusi hypätä varikolle hetkeksi.

Eli tuossa äsken juuri mallisuoritus. Hyvin vedetty taas reunoja pitkin, mutta mikäs siinä hengissä ollaan... vielä. PP:ssä asusteltiin sitten tosiaankin useampi päivä, joista Anna valitettavasti oli klesana 3. No, sinä aikana minä ravasin kaupungilla ja rakensin ystävyyden siltoja oluen merkeissä muille puolin maailmaa. Tukikohtana toimi Tonle Sap (osa Mekong- jokea)- joen välittömässä läheisyydessä 258- kadulla lymyilevä OK Guesthouse, joka todellakin oli enemmän kuin ok. Huone oli ihan toimiva, kalterit ikkunoissa luovat aina tietynlaisen fiiliksen naapurustosta ja homeinen jääkaappi ilahdutti eritoten Makepeacea. No muttamutta, jos jotain negaa niin posiakin pitää antaa. Alakerrassa oli hintalaatusuhteeltaan erittäin pätevä rafla. Sapuskaa löytyi joka lähtöön ja oli tosiaan erittäin huokeata. Dollari toisensa jälkeen tuli vedettyä kurkusta alan sapuskan ja Beer Laon muodossa. Paikallisen bisse oli niin liejua, että oli pakko vetää naapuri Laosin mallasta, ohraa, vai mistä nyt sitten onkin rakenneltu litku kasaan. Se viisi tai kuusi päivää mitä siellä vietettiin maksoi meille ruokineen ja juomineen 100 USD yhteensä. No, syötiinhän me tietysti ulkonakin, mutta tämä 10 USD / päivä / nuppi ei todellakaan ollut paha kustannus. No 7:n päivän majoitukset olivat vielä 70 USD lisää. Maksupolitiikka hoidettiin siten, että jokaisella huoneella oli alhaalla raflassa oma kirja, johon itse merkattiin tilatut safkat, spaddut ja juotavat. Eli ei kun reteesti itte kaapille hakemaan bisseä pöytään ja tsiigailemaan Animal Planetia isolta flat screeniltä. Olis ollu ehkä hyvä tsiigata se lappu siinä jääkaapin ovessa, jossa sanottiin että kaikki bisset tulis tilata henkilökunnan kautta, mutta minkäs siirtomaaherra itselleen voi?! Henkilökunta oli todella avuliasta ja pysty järkkäämään kaikki flabat eteenpäin junaan, lentokoneeseen, veneisiin tai mihin tahansa härveleihin ja jos oli asiaa liikkua kaupungin sisällä niin joku perheen porukasta lähti tuk-tukilla heittämään kohteeseen, venttasi siellä ja toi takaisin. Hintaa kyydille ei ollut vaan sait maksaa mitä halusit. Ilmanen wi-fi alakerran raflassa oli erittäin toimiva. OK Guesthouse oli kaiken kaikkiaan loistava paikka asua. Jos ei siis oteta huomioon, että joka aamu viereisen talon raksapojat heräilivät aamuvarhaisella takomaan, sahaamaan, poraamaan ja mitä muuta helvettiä keksivätkään tehdä purkaessaan naapuritaloa. Vinkkinä jatkoa varten: Mene tsekkaamaan GH:t päiväsaikaan arkipäivänä ettet joudu heräilemään klo 7 aamulla, joka saatanan aamu kukonaulun aikaa. Mutta helvettiäkö sille voi, että kaupunki koko ajan muuttuu modernimmaksi ja ottaa harppauksia eteenpäin. Rapatessa roiskuu.

"Turvallisuudentunnetta" herättävät kalterit OK:n huoneen ikkunassa.

Josta tulikin mieleen, että naapurissa asuipa kerran kukko. Kukko, jolle oli annettu tehtävä, muttei kelloa. Kukko kyllä teki tehtävänsä, mutta jos ei kukolle ollut annettu kelloa niin KUINKA HELVETISSÄ SE KUKKO TIETÄÄ ETTEI SEN OLE TARKOTUS KIEKUA KLO 3 AAMUYÖLLÄ!!! Puhumattakaan niistä "murtovarkaista", joiden epäiltiin kiipeilevän talon ulkoseiniä pitkin. Juu, varkaitapa hyvinkin. Kissat ne siellä flaidas siihen malliin, että Hong Kongilaiset toimintaleffat olis aivan paperia noitten stunttien rinnalla. Helvetti mitä huutoa ja kitinää sekä pauketta ja katoilta toisille jatkuvia takaa-ajoja, nimenomaan peltikatoille jatkuvia takaa-ajoja. Siinä olikin Phnom Penhin villein anti. Ketään ei ammuttu, kukaan ei kävellyt miinaan eikä ykskään lokaali vetäny kammomällejä millään niistä sekstiljoonasta erilaisesta kulkuhärvelistä, jolla pitkin teitä ja ojia navigoivat. Mitä nyt yhtä lehmää töräytettiin suoraan kuuppaan bambujunalla.

Todellisuus kohtaa tulevaisuuden.

Onhan se Kambodzha länkkärille monessa mielessä hämmentävä mesta. Se rikkaus ja enimmäkseen köyhyys, joka törmää näkökenttään päivittäin. Kun toiset elävät kuin siirtomaaherrat niin samalla toiset roikkuvat roskisauton kyydissä tsekkaillen tuoreita jätteitä siinä lihamyllyn huulilla. Päätään nostava keskiluokka kuitenkin tulee jatkossa nostamaan pääkaupunkia vielä selkeämmin vierailtavien kaupunkien listalle. Jo nyt rantabulevardilla ja muuallakin päin kaupunkia on paljon erittäin hyviä ravintoloita joka lähtöön. Löytyy tietysti ranskalaista keittiötä, kuten myös paikallista sekä kaikkea muuta aasialaista sekä myös italialaisia herkkumestoja, johon eräänä iltana suuntasimme. Saavuimme paikalle pienimuotoisen haahuilun jälkeen. Paikka oli paljon pienempi kuin luulimme, joten sen löytäminen vaati yhden ohiajon. Pop Café ei nimeltään juurikaan sano muuta kuin että tekis mieli kävellä suoraan sen ohi. Menimme kuitenkin sisään ja meidät toivotti tervetulleeksi lauma enemmän kuin palvelualttiita khmer- tarjoilijoita. Saatuamme pöydän aloimme tarkkailla runsasta ja herkullisen tuntuista ruokalistaa. Otimmekin alkuruoaksi jotain lihazydeemiä, jossa oli päällä tonnikalapohjainen kastike ja kapriksia. On sillä ruoalla nimikin, mutta mitä välii nimestä, kuhan safka on hyvää. Pääruoaksi vedettiin pastat huiviin sekä huikean 13 USD hintainen chileläinen punkkuflinda, joka oli enemmän kuin sopiva sapuskan ohella. Lopuksi kahvia ja Cointreauta.

Hämmentäväksi illallisen länkkärille tekee ehkä kaksi tai kolme asiaa. Hinta-laatu saattaa olla ensimmäinen, mutta toinen asia oli se, että erittäin hyvä henkilökunta oli kuitenkin pukeutunut enemmänkin sopivasti johonkin Bangkokin likaisten korttelien go-go-baariin kuin erittäin hyvään italialaiseen raflaan. Vahinko sinänsä jos joku saa sen takia paikasta väärän kuvan. Tytöt pikkuvesirajahameissaan ja korkeissa koroissaan nimittäin kuitenkin tekivät aivan ensiluokkaista duunia ja pitivät pokkansa ainakin siihen saakka kunnes kävin vessassa ja painelin sieltä ulos sepalus itään ja länteen auki. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun on kommandona sepalus auki ja ensimmäisenä vessasta ulostullessa siinä seisoo eräs niistä tarjoilijoista niin holtiton kikatusaalto on valmis alkamaan. Hyvin sä vedät Dempsey!

Hämmentävin kaikista seikoista varmaan olisi kuitenkin se, että erittäin sivistyneen tuntusessa mestassa alkoi äkisti tuntu varsin makea tuoksu. No, Makepeace katseli sinne tiskin taakse niin siellä paikan italialainen omistaja oli käärinyt valtavan kokoisen jouskarin, jonka tuikkasi tuleen ja pajautteli menemään kun Marley konsanaan. Mikäs siinä, jos siltä kerran tuntuu. Kannabis muutenkin khmer- kulttuurissa on aivan erilaisessa asemassa kuin koti-Suomessa. Kun meillä koko aine on tunnettu vasta muutamia vuosikymmeniä ja sitä pidetään järjestään pahana ja tienä porttiteorian mukaisesti vetelemään herberttiä suoneen jossain sillan alla, niin khmer- kulttuurissa sitä on käytetty "vasta" muutama vuosituhat lääkkeenä kuumeeseen, särkyihin ja muihin vaivoihin. Uskoisin myös, että yrtti on saattanut auttaa moni kansalaisia selviämään maan kauheasta lähihistoriasta sekä kroonisesta ruoan ja rahan puutteesta. Jos maassa on 26 psykiatria 14,6 miljoonaa asukasta kohden niin jollain tapaahan todellisuutta on muokattava pehmeämmäksi. Meillä Suomessa viina ja mielipidelääkkeet ovat täysin hyväksytty tapa kontrolloida mieltämme. Miksi? No koska viina on osa meidän sivistynyttä kulttuuria ja mielipidelääkkeet ovat "vastuullisten" lääketehtaiden hyväksymä tapa turruttaa ihmisten aistit. Sillä ei tunnu lainsäätäjille tai terveysviranomaisille olevan mitään väliä, että viina tappaa talossa ja puutarhassa sekä mielialalääkkeet tuhoavat ihmisen oikean luonteen ja tekevät meistä enemmän laumaeläimiä. Jos ihmistä ahdistaa joku asia, niin siihen on yleensä syy. Ja se syy löytyy yleensä peilistä ja omista teoista. Ehkäpä olisi aika alkaa siellä kaukana sivistyneessäkin maailmassa pohtimaan omia toimintatapoja uudelleen ja opettaa kyseisen yrtin oikeata käyttöä sekä myös tutkia enemmän sen ominaisuuksia, jotka auttavat jos jonkinmoisessa vaivassa. Mutta niin itkään kun Suomessa valtaa pitävät ihmiset ovat yliopistonörttejä kuten Lipponen ja muut vastaavat tai kiihkouskovaisia kuten se hullu Räsänen, mikään ei tule muuttumaan ja yrttiä demonisoidaan minkä keritään, kun samalla miehet tappavat toisiaan ja ajavat vaimojaan hankeen nyrkin ja kirveen avulla kirkkaan kossun voimin. Kyllä välillä täältä katsottuna Suomi näyttää hassulta paikalta, jossa ei vaan tajuta yhtään mitään. Kyllä, jälleen piikki ulkomailta aaltoina saapuvia rikollisia hyysääviä uunoja kohtaan, joita tukee joukko munattomia päättäjiä, jotka ovat itse samanlaisia vässykkäidealisteja, kuin nämä varhaispunikit, jotka Kalasatamassa mellastavat.

Jep, eiköhän tää oo taas hyvä jättää tähän, koska mun toivottavasti ei jatkossa enää tartte miettiä kuka siellä mäellä sanoo ja mitä. Kunhan vaan hoidan hommani ja löydän pohjaan ja takasin pinnalle. Jos nyt sitä duuniakaan täks talveks saa :)