AirBerlin tarjosi meille edulliset mutta epämukavat lennot Helsinki-Berlin-BKK. Oli vähän turpulenssoneita, todella vähän jalkatilaa, ei saanut nukuttua ja valivali. Perille päästiin, se on pääasia ja säästettiin montasataa euroa. Ei tullut ongelmia siitä että on pelkät menolennot, jo hevantaan päässä tarkistivat että viisumit on kondiksessa, varauduimme ostamaan huikean kalliit AirAsian 20€ lennot phuket-kuala lumpur jos viisumit eivät olisi riittäneet. Olimme niin väsyneitä monta kuukautta suomenpäässä kestäneestä rumbasta että kesti tovi ymmärtää että ollaan tosiaan nyt lähdössä suureen seikkailuun ja kaikki asiat ovat menneet kutakuinkin niinkuin olimme suunnitelleet. Saimme lyhkäsellä aikataululla vielä järjestettyä pienelle porukalle ihanat läksiäiset, kiitos vielä kaikille osallistuneille ja läksiäislahjoista ja maljapuheista. Ja vielä kerran erityiskiitos Kallion ykköspaikalle Hilpeälle Hauelle, kiitos Jarkko ja Pirre <3 Olohuonetta ja sen henkilökuntaa tulee ikävä..ihan kuin Dempsey olisi joku yö mumissut jotain Aventinuksesta..
Majailemme huoneistohotellissa Dempseyn vanhoilla kotikulmilla Soi Rangnamin liepeillä, lyhyt matka skytrain-asemalle ja kaikki tarvittava pikkukatukeittiöistä 7eleveniin ihan lähettyvillä. Itse tiedän ja tunnen kaupunkia todella vähän, tutuksi on tullut viimereissusta lähinnä "bäkbäkkerhelvetin" Khao San rd seudut sekä usvaiset tuktuk-kyydit aamuyöstä jatkoklubeille..joihinkin kaupunginosiin, en muista mihin. Tällä kertaa onkin todella siistiä nähdä ja kokea muutakin tästä kaupungista, Dempylä on asunut aikoinaa pitkiä aikoja bkk:ssa ja osaa kertoa ja näyttää kaikkea kivaa mitä ei turistioppaista löydykään. Olin häkeltynyt miten hyvin Dempseyltä taittuu tuo thainkieli, tyyppi heittää läpyskää; tilaa ruoat, taksimatkat ja muutkin pikkukohteliaisuudet tuntuu sujuvan lokaalilla kielellä mainiosti. Itse osaan jo jopa tervehtiä ja kiittää thaiksi. Sovimmekin minulle koulutusohjelman, yksi uusi sana tai sanonta joka päivä. Tänään tilasin thaiksi 200bahtilla meille kuponkeja MBK:n food marketissa, ymmärsivät mitä sanoin eli mulla täytyy olla hyvä ope. Paitsi en minä kyllä enää tietenkään muista mikä se 200 oli thaiksi...tai mikä se vessa nyt olikaan. No pikkuhiljaa kai ne sanat muistuvat kun niitä vaan käyttää, paikalliset tuntuvat arvostavan todella paljon kun näkee vähän vaivaa ja edes yrittää puhua heidän kielellä. Pidän muutenkin kovasti rakkaani Dempsykän asenteesta ja suhtautumisesta täällä paikallisia kohtaan, hän on selvästikin palannut toiseen kotiinsa.
Pitihän siellä kaaottisella Khao Sanilla käydä piipahtamassa. Oltiin siellä yhden pad thain ja kahden changin verran. Kalja on hyvää ja ruoka on hyvää mutta kyllä se vaan niin on että Taistelupari alkaa olemaan jo sen verran vanha ettei vaan jaksa enää sitä jytkettä eikä big bucket veeery strong whisky veeery drunk, TUKTUK, TUKTUK ja pingpong showt ym. Olihan se sairaan hauskaa silloin aikanaan mut nyt ei vaan ihan aikuistenoikeasti enää oikein jaksa. Onneksi ihana Soi Rambuttrin ympäristö oli vielä suht niinkuin ennenkin, siellä tuli vietettyä paaaljon aikaa aikoinaan. Ihania muistoja tulvillaan.
Mitäs muuta lätistävää tässä vielä olisi. Ainiin eilen tapasin pari Dempseyn brittiystävää jotka ovat asuneet ikuisuuden täälläpäin maailmaa, Chris ja Tim. Olimme istumassa iltaa livecoverbändi-perus coyote ugly-typsykät tanssimassa pöydillä- baarissa ja whisky virtasi, jopa minä joka vihaan viskiä, join sitä soodaan sekoitettuna usean drinkin verran. Huipputyyppejä ja oli kiva nähdä miten ystävykset vielä 10vuodenkin jälkeenkin ovat niin läheisiä keskenään. Menemme moikkaamaan poikia perheineen uudemman kerran ennen bkk:sta lähtöä joka näillä näkymin on ensi viikon alkupuolella.
Kello aamukuusi, linnut alkoi juuri laulamaan lähipuissa ja kaupunki alkaa pikkuhiljaa heräilemään uuteen päivään, pakko yrittää alkaa nukkumaan ja soittaa se Dempseykin pikkuhiljaa himaan baanalta. Hyvää yötä ja huomenta Bangkok
Makepeace
eksoottinen kanakori lähikadulta, yummy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti