Asioita tapahtuu...

Tänään oli iso päivä. Sen mitä se tapahtumien lukumäärässä hävisi niin vaikuttavuudessaan korvasi. Pääsin kihlaamaan rakastamani naisen ja todistimme illalla aseellisten pahisten ähistelyä Vaasankadulla Tuk-Tukin herkkuja odotellessa. Kyllä siinä yhdelle päivälle settiä riittää.

Tosiaan tänään oli suuri päivä, sillä pääsin kihlaamaan Annan. Rajoja ylitettiin tänään. Toimii hyvänä vahvistuksena tulevalle retkellemme maailman ääriin, jossa taas haetaan uusia rajoja ylitettäväksi.

Meillä taitaa kummallakin olla iso paino lähtenyt harteilta, kun kämppä vihdoin meni lihoiksi ja saatiin sinetti vajaa vuosi sitten saadulle idealle punaisen langan hakemisesta. Nyt sitten sitä lankaa pitäisi seurata aina Kaakkois-Aasiaan saakka. Etsiä, tehdä ja kehittyä, nauttia, kokea ja snadisti myös mellastaa siinä ohessa. Ei taida tällä hetkellä oikeestaan edes tajuta mitä tää kaikki tulee vaatimaan. Uskoisin meidän tottuvan hitaaseen mentaliteettiin pikaisesti taas, kunhan vain pinna kestää siihen saakka. Odotukset on korkealla, mutta ei oikein osaa kohdistaa, että mihin kohtaan ensin keskittyisi, koska tulevaisuus on nyt niin auki sepposen selällään meille, että välillä snadisti huimaa. No, pientä draamaa piti heittää messiin.

Alkaakohan meidän paketti kohta olemaan kasassa? Rokotuksia pitäis vetää vielä täyslaidallinen sekä hoitaa vakuutusasiat kondikseen, vaikka "eihän meille mitään satu". Paljon tekis mieli nähdä perhettä, ystäviä ja läheisiä paljon ennen lähtöä, mutta totuus on, että lennot varataan piakkoin ja lähtö näillä näkymin olis 5.9. Siitä Berliinin kautta Bangokiin. Annalta jedimäinen oivallus flabojen suhteen! Hyvät läksiäiset, jokunen soppari poikki, kaupat kasaan, kamat säkkiin ja sit ollaanki valmiit nostaa kytkintä ja lentämään nousevaa aurinkoa kohti... Eikä tarvitse enää tosiaan katsella ruokia odotellessaan, kun kaksi subupäissään pitkin Vaasankatua höyryävää mannea haastaa riitaa vastapäisellä terassilla, jonka seurauksena valkolainen on vetänyt aseen esiin, mutta kai pistänyt sen jemmaan roskikseen, josta polizei sen sitten löysi. Oli muuten iso tykki, ei mikään ysimillinen. Ja sitten partioita olikin paikalla jo 4 kappaletta, eli kahdeksan miestä. Kaipa ase sitten oli oikea.

Aivan sama, koska siinä tuli viimeinenkin varmistus ja siunaus päätöksellemme hakea jotain aivan muuta jostain aivan muualta.

Pikaisiin kuulemisiin kakkiaiset,

Dempsey

Oliko Makepeacella jotain lisättävää?

NO TODELLAKIN!  Dempseyllä lähtee taas vähän lapasesta noi stoorit..ei ollu mikään ysimillinen ja luodit melkein lenteli viuhahtaen meidän ohi...nojoo oli se kyllä aika pelottava hernepyssy.

Makepeace on sen verran tehnyt rauhaa tänään ja juhlistanut tulevaa liittoa Dempseyn kanssa, että ei oikein tuo runosuoni kuki. Ja kellistänkin itseni äärimmäisen onnellisena petiin ja toivottelen kaikille hyvät yöt, peace.

Makepeace

Kiitos Vikke erinomaisesta skumpasta ja Hilpeän Hauen toverit lainalaseista!